Perinteisesti kotien valaistusta on ohjattu läsnäolotunnistimilla siellä, missä ihmiset ovat aina liikkeessä ja pimeys ei milloinkaan ole ihmisten läsnäollessa oikea ratkaisu. Näiden molempien täytyy pitää paikkansa, jotta sen käyttö ei tuota ärsyttäviä ongelmatilanteita, kuten autotallissa paikallaan työskennellessä sammuvia valoja. Siellä missä molemmat ehdot eivät toteudu, on perinteisesti käytetty katkaisijoita ja himmentimiä, eikä valaistukseen kuulu automatiikkaa ensinkään. Kun toteutustekniikaksi valitaan KNX, tähän yleensä tuodaan rinnalle valaistustilanteet, eli tietyn esiohjelmoidun valaistuskokonaisuuden sytyttäminen yhdellä napinpainalluksella ja kaikkien valojen sammuttaminen kerralla. Toisinaan myös yötila, jossa ne läsnäolotunnistuksella ohjatut valaistukset syttyvät himmeämpinä. Nämä ovat aitoja parannuksia suhteessa perinteiseen tapaan, mutta edelleen edellyttävät että suurimmassa osassa tiloista niissä käväisevä ihminen sytyttelee ja sammuttelee valoja painikkeesta tai päättää pärjätä ilman valoa.
Oma suosikkiratkaisuni on, että automatiikalle on oma merkkivalolla varustettu painikkeensa, josta sen saa kytkettyä päälle tai pois tilanteen mukaan. Automatiikan ollessa aktiivisena se myös vaikuttaa ainoastaan läsnäolotunnistuksen alkamis- ja päättymishetkillä, eli jos huoneen valaistusta säätää käsin, nämä muutokset säilyvät kunnes läsnäolotunnistus päättyy, jonka jälkeen valot syttyvät normaalisti seuraavaksi tilaan saapuessa. Tällöin esimerkiksi työhuoneessa käväistessä valot syttyvät sinne automaattisesti saapuessa ja sammuvat jonkin aikaa poistumisen jälkeen. Kun siellä puolestaan on aikomus istua pidempi aika, saa automatiikan yhdellä napinpainalluksella pois käytöstä ja valaistus pysyy sellaisena millaiseksi sen jätti – vaikka kävisi välipalalla. Makuuhuoneista puolestaan valaistusautomatiikka kannattaa kytkeä pois päältä automaattisesti kellon mukaan iltaisin, jotta ei tapahdu ikäviä vahinkoja joissa valot yhtäkkiä syttyvät kun nukkumaan käyneen ihmisen liike on lakannut ja alkaa myöhemmin uudelleen.
Keskeistä toimivalle ratkaisulle on, ettei käyttäjä joudu riitelemään automaation kanssa ja että se on mahdollisimman selkeä ja helppokäyttöinen. Kun automaattinen valaistusohjaus halutaan kattamaan kaikki kodin huoneet, tämä edellyttää helppoa mahdollisuutta myös käsiohjaukseen. Jokaisessa huoneessa on myös syytä olla keskenään yhtenevästi painikkeet, joista saa kaikki valot pois ja yleisvalaistuksen päälle, eli juuri ne toiminnot, jotka isovanhempi olettaisi valokatkaisijasta löytävänsä.
Aivan liian usein näkee, että nykyaikaista joustavaa tekniikkaa on käytetty vanhojen ratkaisujen kopiointiin. Tällöin toteutukset ovat aivan yhtä epäkäytännöllisiä kuin perinteisellä tekniikalla ja modernius rajoittuu painikkeiden tyylikkäämpään ulkoasuun. Uuden tekniikan mahdollisuuksia pitää käyttää tekemään järjestelmistä helppokäyttöisempiä – kuten mahdollistamalla kodissa kulkeminen ilman, että painikkeisiin tarvitsee useimmiten koskea ensinkään.
— Valtteri Kokkoniemi
